Joe Kubert
Yossel – 19. huhtikuuta 1943
”Siellä tapettiin ihmisiä… Tuntevia, aistivia ihmisiä. Ammuttiin kylmäverisesti. Nuijittiin kiväärintukeilla. Puhkottiin pistimillä. Jätettiin lojumaan kaduille kuin roskat.”
Vuonna 2012 kuollut Joe Kubert tunnetaan parhaiten supersankarisarjakuvista, joita hän piirsi säännöllisesti 1940-luvun alusta lähtien. Vuosituhannen vaihteen tietämissä Kubert ryhtyi työstämään myös yhteiskunnallisesti merkittäviä, lähihistorian hirmutöitä valottavia sarjakuvia. Niitä ovat mm. viime vuonna suomeksi saatu Faksi Sarajevosta (ks. Tähtivaeltaja 3/14) sekä nyt ilmestynyt Yossel – 19. huhtikuuta 1943 (RW Kustannus).
Kubert on juuriltaan Puolan juutalainen. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti kuitenkin Yhdysvaltoihin. Yossel on eräänlainen entä jos -visio siitä, miten heille olisi saattanut käydä, jos he olisivat jääneet kotiseudulleen ja joutuneet natsien juutalaisvainojen uhreiksi.
Elämältä katoaa pohja, kun Yosselin perhe pakkosiirretään Varsovan gettoon. Nuori poika pakenee ympäröivää nälkää, köyhyyttä ja kuolemaa piirrostensa sankarifantasioihin. Ne myös pelastavat hänet vanhempiensa kaasukammiokohtalolta, sillä saksalaiset sotilaat tykästyvät pojan kuviin ja haluavat pitää hänet huvittajanaan.
Lopulta koittaa päivä, kun sorretut nousevat natseja vastaan – tunnetun tuhoisin seurauksin. ”Voimme edes kuolla kuin ihmiset.”
Yossel on äärettömän vahva ja vaikuttava kertomus. Se tuo ihmisten todellisen kärsimyksen ja epäinhimillisen kohtelun lukijan iholle asti. Jo Varsovan geton olosuhteet ovat järkyttävät, mutta vielä pahempaa on luvassa, kun sarjakuva siirtyy keskitysleirien kalmankatkuisten kauhujen keskelle. Tämä tuntuu selkäpiissä asti.
Siinä missä Faksi Sarajevosta kärsi Kubertin supersankaritöistä tutuista kuvallisista maneereista, tuo Yossel mieleen lähinnä Will Eisnerin myöhäiskauden tuotannon. Osittain eroa selittää se, että Yosselin taide koostuu karheista lyijykynäluonnoksista, joista puuttuu tussauksen ja värien mukanaan tuoma viimeistely. Vakavahenkistä vaikutelmaa lisää dialogin sijoittelu tekstiruutuihin puhekuplien sijaan.
Yossel on yksi 2000-luvun pysäyttävimmistä sarjakuvajulkaisuista. Mestariteos, jota voi verrata jopa Art Spiegelmanin Maus-klassikkoon.
Hieman asian vierestä on pakko todeta, että jokaisen, joka Suomessa käyttää sanaparia ”graafinen romaani”, sietäisi saada selkäänsä. Oikea termi tässä yhteydessä on tietenkin sarjakuvaromaani.
Toni Jerrman
Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15. Kyseinen numero ilmestyy elo-syyskuun taitteessa.
tähtivaeltajablogi 