Sarjakuvat – Tintti: Faaraon sikaarit

tinttifaaraokansiweb

Hergé: Lehtimies Tintti seikkailee: Faaraon sikaarit

Lehtimies Tintti seikkailee: Faaraon sikaarit (Otava) on paremmin Faaraon sikarit -nimellä tunnetun Tintti-sarjakuvan vanha laitos. Vuoden 1934 alkuperäisjulkaisusta ammentava faksimilepainos esittelee lukijoille tarinan 124-sivuisen mustavalkoversion, joka poikkeaa monin tavoin 1950-luvulla kokonaan uudelleenpiirretystä, 62-sivuisesta värialbumista.

Faaraon sikaarit on aikajärjestyksessä neljäs Tintti-seikkailu, ja tässä vaiheessa Hergé antaa vielä mielikuvituksensa laukata vapaasti. Juoni on lähes tajunnanvirtamaista poukkoilua, eikä realistisuuden tavoittelu pääse häiritsemään vinkeää menoa. Mukana on jopa puusta veistetty trumpetti, jonka avulla Tintti keskustelee norsujen kanssa!

tinttifs4web

Tintti ja hänen puhuva koiransa, Milou, törmäävät pitkällä risteilyllä harvinaisen hajamieliseen egyptologiin. Lyhytjalkainen herra on löytänyt kuuluisan faarao Kih-Oskhin haudan ja kutsuu Tintin mukaan kaivauksille. Ennen kuin Egyptiin asti päästään sankarimme kimppuun rynnivät kuitenkin salaisen poliisin etsivät X33 ja X33B, jotka myöhemmissä tarinoissa saavat nimikseen Dupont ja Dupond. He pidättävät nuoren lehtimiehen epäiltynä huumeiden salakaupasta.

Tästä käynnistyy vauhdikas vipellys, jonka kuluessa Tintti mm. eksyy pelottavan hautamausoleumin uumeniin, seilaa sarkofagilla Punaisellamerellä, sekaantuu aseiden salakuljetukseen ja joutuu värvätyksi muslimiarmeijaan. Lopulta maalla, merellä ja ilmassa seikkaileva nuorukainen päätyy Intiaan asti – jossa hän lähes ensi töikseen osuu jälleen yksiin alussa tavatun egyptologin kanssa!

tinttifs2web

Vaarojen ja sankarillisten pakomatkojen muodostaman tiheärytmisen kavalkadin taustalla sykkii kaikkialle lonkeronsa levittänyt salaliitto. Salaisen johtajan pyörittämä rikollisrinki tuo kummasti mieleen James Bond -elokuvista tutun Spectre-järjestön.

Toiminnan keskellä hupia tarjoilevat toheloiva etsiväpari sekä useampikin hersyvään hulluuteen sortuva hahmo. Mielisairaus on paras huumorin lähde, tuntuu Hergé ajatelleen. Poliittista korrektiutta on turha hakea myöskään Afrikan tai Intian paikalliskuvauksesta, sillä ne noudattelevat uskollisesti tekoaikansa takapajuisimpia kliseitä.

tinttifspari2web

Sarjakuvan vanhan version avuja ovat ilmavuus ja soljuvuus. Isokokoisten mustavalkoruutujen kuljettama tarinointi etenee vaivattoman oloisesti, eikä kuvia ole ruuhkautettu turhilla yksityiskohdilla. Ero uudempaan laitokseen on niin selkeä, että välillä tuntuu kuin lukisi kahta eri tarinaa, vaikka tapahtumat noudattavatkin pääpiirteittäin samaa kaavaa. Tosin kohtausten mittoja, rytmitystä sekä yksityiskohtia on myöhemmässä versiossa viilattu paikoin paljonkin. Sama koskee henkilöhahmojen ulkomuotoa.

Faaraon sikaarit on sekä mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti että omillaan toimivaa sarjakuvataidetta. Siihen kannattaakin tarttua, vaikka julkaisun tuoreempi versio olisi entuudestaan tuttu.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/16.

tinttifspari1web

Elokuvat – Kubo and the Two Strings

kubojuliste1web

Kubo and the Two Strings
– Kubo ja samuraiseikkailu

Nukkeanimaatiot uusiin sfääreihin kohottanut Laika-firma aloitti komeasti. Yhtiön ensimmäinen pitkä elokuva, Neil Gaimanin romaaniin pohjautuva Coraline (2009), oli monin tavoin täysosuma. Seuraavissa filmeissä otettiin kuitenkin takapakkia. ParaNorman (2012) ja The Boxtrolls (2014) ovat teknisesti huippujälkeä mutta juoniltaan kovin epätasaisia. Nyt teattereihin saapunut Kubo and the Two Strings ei ongelmista kärsi, vaan nousee firman tuotannon kirkkaimpaan kärkeen.

kubo1web

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat myyteillä silattuun historialliseen Japaniin. Yksisilmäinen Kubo-poika ja hänen maagisia voimia hallitseva äitinsä piilottelevat pienen maalaiskylän laitamilla. Heitä vaanivat yön pimeydessä äidin kylmänkalseat siskot sekä Kubon toistakin silmää halajava isoisä. Pojan isä on kuollut, kun hän on yrittänyt suojella jälkikasvuaan epäinhimilliseltä Kuukuninkaalta.

Kubo viettää päivät kertomalla sympaattisille kyläläisille tarinoita Hanzosta, legendaarisesta samurai-soturista. Pojan soitto herättää seikkailut henkiin ilmassa tanssivina origameina. Öisin Kubo hoivaa yhä sekavammaksi käyvää äitiään ja haikailee isänsä perään.

kubo3web

Kaihoa ja tarinoista kumpuavaa iloa sekoittava tunnelmallinen jakso päättyy, kun äidin aavemaiset siskot löytävät parivaljakon pakopaikan. Nyt Kubon on etsittävä taianomainen haarniska, jota ilman hänellä ei ole toivoakaan taistelussa mystisen Kuukuninkaan kätyreitä vastaan.

Fantasiakirjallisuudelle tyypilliseen tehtäväjuoneen tuovat eloa Kubon matkakumppanit. Ensimmäinen heistä on pojan hengissä pysymiseen intomielisesti suhtautuva puhuva apina ja toinen räväkästi vaaroihin rientävä jättitorakkasamurai. Kun toraisa kolmikko metsästää maagista haarniskaa, on luvassa hersyvää huumoria, jännittävää toimintaa sekä mielikuvitusta kutkuttavia ihmeitä.

kubo2web

Filmi onnistuu pitämään tarinan eri elementit tasapainossa. Vitsailu ei herätä myötähäpeää, eikä tunnepuoli sorru pateettisuuden sudenkuoppaan. Myös hahmoihin on helppo ihastua. Lisäpisteitä ropisee leffan omaperäisestä ulkoisesta ilmeestä, johon on haettu inspiraatiota mm. vanhoista japanilaisista puupiirroksista. Muutenkin elokuvan visuaalinen asu on häikäisevä, teknisestä toteutuksesta nyt puhumattakaan.

Kubo and the Two Strings on fantastinen seikkailu, tarinankerronnan ylistyslaulu. Filmi, jolle on helppo povata pitkää ikää ja menestystä.

Toni Jerrman – 4 tähteä

kubojuliste2web

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2016 -tärpit

Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali tulee taas lailla pommikonelaivueen. Syyskuun 15.–25. päivä Helsingin teatterit täyttyvät Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien erikoisnäytöksistä. Tarjolla on yli 180 pitkää ja lähes saman verran lyhyitä elokuvia ympäri maailman.

Tähän listaan olemme koonneet 20 maailmalla kehuja kerännyttä elokuvaa tämän vuotisesta tarjonnasta. Ja koska kysymyksessä ovat nimenomaan Tähtivaeltajablogin tärpit, on painotus vahvasti lehden aihealueissa eli scifissä, fantasiassa, kauhussa, animaatiossa ja Aasiassa.

Aakkosjärjestyksessä mennään, joten ei kun lukemaan.

aprilandtheextraordinaryworldweb

April and the Extraordinary World
Animoitu steampunk-seikkailu Ranskasta. Visuaalisesti kekseliästä filmiä on verrattu sellaisiin huippuelokuviin kuin The City of Lost Children, Metropolis ja Liikkuva linna. Ennakkokutkutuksia vain kasvattaa tieto, että leffa perustuu Jacques Tardin piirroksiin.

AV-arkin yhden miehen orkesterit II – Anssi Kasitonni
Lyhytfilmien koosteista eniten kiinnostaa kokoelma Anssi Kasitonnin vinkeän niksahtaneita lyhäreitä. Mukana mm. avaruusajan ihmelaitteita, vampyyrilepakoita ja teknisesti yllättävän edistynyt marsu. Sekä tietenkin USA:n avaruusvoimien lentäjä, joka kohtaa rakkauden naissotureiden, kastraatiorobottien ja lisko-olentojen planeetalla.

Creepy
Hienoisen epätasaisen Kiyoshi Kurosawan leffassa ex-poliisi kutsutaan tutkimaan vanhaa tapausta, joka liittyy kadonneeseen perheeseen. Arvostelijat ovat innostuneet psykologisen kauhutrillerin tiukaksi kehittyvästä tunnelmasta.

Eilisen kuiskaus
Monellakin tapaa menneisyyteen kurottaa Studio Ghiblin aiemmin Suomessa levityksettä jäänyt Isao Takahatan ohjaus. Vuonna 1991 valmistuneessa animessa tokiolainen konttorityöntekijä matkaa maalle muistelemaan lapsuuttaan. Kauniiksi ja vaikuttavaksi teokseksi kutsuttu elokuva.

Elle
Isabelle Huppert tekee äärettömän vahvan roolisuorituksen Paul Verhoevenin uusimmassa psykologisessa trillerissä. Kohua herättänyttä leffaa on ylistetty suureen ääneen Verhoevenin rohkeana paluuna huipulle.

endlesspoetryweb

Endless Poetry
Jatkoa Alejandro Jodorowskyn omaelämäkerrallisten fantasiaelokuvan sarjaan. Elämän tanssi oli jo ihan huippu, joten tämäkin tarjoilee taatusti lisää runollista maailmantulkintaa ja villinä ilakoivia visuaalisia metaforia.

Girl Asleep
Teatteriproduktioon perustuvassa filmissä 15-vuotta täyttävä tyttö etsii itseään erikoisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Asetelma ei suoraan kuulosta timantilta, mutta kriitikot ovat kiitelleet filmin liioitellun 1970-luvun fiilistä, kirkasta värimaailmaa sekä hienoja henkilöhahmoja.

The Girl with All the Gifts
Dystopistisessa lähitulevaisuudessa eletään zombie-uhan puristuksessa. Odotukset omintakeiseksi mainitun leffan suhteen ovat hyvinkin korkealla, sillä elokuva perustuu sarjakuvakäsikirjoittaja Mike ”Lucifer” Careyn kehuttuun romaaniin.

Love & Peace
Sion Sonon elokuvia ei voi kutsua ainakaan tavanomaisiksi. Aina hän ei onnistu, mutta toisinaan eteen pakkaa surrealistinen napakymppi. Toivoa sopii, että ihastuttavaksi mainittu leffa rakastuneesta nuorukaisesta ja tämän viemäreissä seikkailevasta lemmikkikilpikonnasta kallistuu täysosuman suuntaan.

The Lure
Puolasta ponnistaa äimistyttävän kirkkailla neonväreillä siunattu elokuva merenneitosiskoksista, jotka päätyvät varsovalaisen kabareen esiintyjiksi. Toinen heistä etsii rakkautta, toinen ihmislihaa syötäväksi. Mukana rutkasti musiikkinumeroita. Mitä, häh?

thelureweb

Murderous Tales
Tsekkiohjaaja Jan Bubenícekin kolmen tarinan sikermä yhdistelee näyttelijöitä ja monella erilaisella animaatiotyylillä toteutettuja osioita. Traileri lupailee omaperäistä, mielikuvituksellista ja villin hauskaa meininkiä.

Office
Eteläkorealaisen Hong Won-chan jännärissä toimisto muuttuu murhien näyttämöksi. Arvostelujen mukaan luvassa on viiltävää yritysmaailmakritiikkiä sekä erittäin veristä slasher-kuvastoa.

Poika ja peto
Mamoru Hosodan upeasti animoidussa elokuvassa vieraillaan rinnakkaistodellisuudessa, jossa eläinsamurai kouluttaa nääntynyttä katupoikaa. Summer Wars -leffan ohjaajalta on lupa odottaa paljon.

Port of Call
Hongkongin ennen niin rikas elokuvateollisuus ei ole vielä täysin kuollut. Siitä käy todisteeksi Philip Yungin leffa, jossa Aaron Kwokin näyttelemä eksentrinen poliisi tutkii prostituoiduksi ajautuneen tytön murhaa.

Seoul Station
Yeon Sang-hon ohjaamassa synkässä korealaisanimaatiossa ihmiset joutuvat zombieiden ahdistelemaksi maan pääkaupungissa. Ja mikäs sen mukavampaa! Katso myös Train to Busan.

poikajapetoweb

Shelley
Johan sen Hamletkin tiesi, että Tanskanmaalla on jotain mätää. Ali Abbasin visiossa tämä mätä näyttäisi kytkeytyvän sijaisäidin kohdussa muhivaan vauvaan. Filmin jännitteellisessä kauhussa on kuulemma jopa goottilaista tunnelmaa.

Swiss Army Man
Daniel ”Harry Potter” Radcliffea on vaikea mieltää oikeaksi näyttelijäksi, mutta pakkohan se on nähdä, millaiseen suoritukseen hän yltää puhuvana ja piereskelevänä ruumiina. Ja jos tämä on filmin lähtökohta, niin lopputulos on varmuudella kaukana normaalista – tai hyvästä mausta.

They Call Me Jeeg
Italialaisia supersankarielokuvia ei tule eteen ihan joka päivä, joten tämä leffa täytyy tsekata. Varsinkin kun filmillä on vahva kytkös Go Nagain 1970-lukulaiseen Steel Jeeg -mangaan ja animeen. Nakkipakko ja pakkonakki.

Train to Busan
Animaatio-ohjaaja Yeon Sang-hon ensimmäisessä näytellyssä elokuvassa verenhimoiset elävät kuolleet kiusaavat kansaa luotijunassa. Tarjolla rutkasti vauhdikasta toimintaa ja zombie-hubaa. Katso myös Seoul Station.

Under the Shadow
No nyt kyllä tipahdin tuoliltani, sillä en todellakaan tiennyt, että modernia iranilaisbrittiläistä kummituskauhua olisi edes olemassa. Babak Anvarin elokuvassa ollaan 1980-luvun Teheranissa, jossa äiti ja tytär joutuvat taistelemaan taloaan riivaavia pimeyden voimia vastaan. Kovasti on kehuttu tapaus.

Ja sitten vauhdilla elokuviin!

Toni Jerrman

traintobusanweb

Kirjat – Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

VanderMeerPyhimystenWEB

Nyt kun Jeff VanderMeerin mainio Eteläraja-trilogia on saatu kokonaan suomeksi, on hyvä hetki katsoa kymmenen vuoden taakse. Silloin näet julkaistiin suomeksi VanderMeerin täysosumateoksen, City of Saints and Madmenin, karsittu laitos.

Ohessa siis iloksenne Ilja Rautsin arvostelu Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki -kirjasta vuodelta 2006. Tämä teos on niin pään räjäyttävän upea, että se kannattaa kaivaa käsiinsä vaivoja säästelemättä!

Jeff VanderMeer
Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki
Valikoima kirjasta City of Saints and Madmen
Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo. Loki

Uuskumman yhdeksi kärkinimeksi noussut amerikkalaiskirjailija Jeff VanderMeer tunnetaan parhaiten Ambergris-tarinoistaan, joista osa on Suomessakin koottu Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki -nimikkeen alle. Laitoksessa on vain pieni hippunen laajemmasta samannimisestä kokonaisuudesta, mikä on ikävää, sillä novellien intertekstuaaliset viittaukset jäävät nyt monessa tapauksessa tyhjän päälle. Kolme pitkää tarinaa ja lopun liitteet riittävät kuitenkin tarjoamaan kiehtovan ja monipuolisen näkymän VanderMeerin vinksahtaneeseen maailmaan.

Moth-joen rannalle perustettu Ambergrisin kaupunki, joka on nimetty ”valaan salaisimman ja arvokkaimman osan” mukaan, on eräänlainen mosaiikkipeilikuva omasta maailmastamme jälkiteollisen ajan kynnyksellä. Tosin meiltä uupuvat mm. kääpiökokoinen, harmaalakkeina tunnettu sienikansa sekä Makean veden kalmarin festivaali, jolloin joukkopsykoosi valtaa kaupungin asukkaat.

Kokoelman kolme novellia täydentävät toisiaan ja rakentavat yhdessä kuvan Ambergrisista, joka elää jatkuvassa muutoksen tilassa. Subjektiivisten kertojien, fantastisten ideoiden ja makaaberien yksityiskohtien kautta kokonaisuus muodostuu suuremmaksi kuin osiensa summa. VanderMeer on onnistunut luomaan paikan, joka jää moniulotteisten hahmojen ohella lukijan päähän hengittämään. Ambergris tuntuu samaan aikaan liian todelliselta ollakseen keksitty ja liian hullulta ollakseen olemassa.

Tarinoista Martin Laken muodonmuutos satirisoi painajaismaisesti taiteen syntyprosessia sekä sen myöhempää akateemista tulkintaa. X:n outo tapaus, jossa mielisairaalaan suljettu kirjailija väittää jo hyväksyneensä Ambergrisin olevan pelkästään hänen mielikuvituksensa tuotetta, kiskaisee puolestaan todellisuuden maton lukijan alta useampaankin otteeseen. Molemmat tarinat ovat erinomaisia, mutta kokoelman varsinainen helmi ja VanderMeerin bravuurinumero on kuitenkin Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan.

Novelli on historioitsija Duncan Shriekin alaviitteitä ja sivupolkuja vilisevä, sävyltään leikillisen ylimielinen katsaus nimensä mukaiseen aiheeseen. Matka kaupungin perustajan määräämästä sienikansan joukkomurhasta läpi sotien ja vuosisatojen on melko lailla uskomatonta luettavaa. Tarinassa myös tiivistyy hyvin VanderMeerin viehtymys epäluotettaviin kertojiin sekä muotoleikkeihin – juttu on saanut myöhemmin jatkoa Shriek: An Afterword -romaanissa, jossa irrotellaan kertojilla ja muodolla vielä vimmaisemmin. Novelli osoittaa polveilevan rakenteensa sekä fantastisten ideoidensa kudoksen kautta myös, miten pohjaton mielikuvitus VanderMeerillä oikein onkaan.

VanderMeer rakastaa kirjallisuuden muodoilla leikkimistä, ikään kuin haastaen lukijan pysymään perässä ja ratkomaan, mikä osuus on ”totta” ja mikä ei. Tarinat tarinoiden sisällä, absurdin huumorin ja groteskien käänteiden pilkahdukset sekä toimiva itsetietoisuus elävöittävät jo valmiiksi herkullisia novelleja. Kikkailu ei nouse kuitenkaan koskaan itseisarvoksi.

Lopputulos on samaan aikaan kaunis ja julma, irvokas ja viettelevä, täynnä konkreettisia yksityiskohtia ja silti oudon häilyvä. Mielikuvituksen riemussaan VanderMeerin luomus on unohtumaton.

Ilja Rautsi

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/06.

TV-sarja – Bitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta

Bitwisards2WEBBitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta

Huh hah hei, ja lamaviinaa pullo! Nyt kannattaa pitää kiirettä, sillä Miha Rinteen kulttisarjakuvaan perustuva Bitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta -televisiosarja on katsottavissa Yle Areenassa enää viikon ajan. Kyseessä on hulvattoman hauska ja hyvin tehty psykokomedia Suomen peliteollisuuden kähmäisistä alkuajoista.

Bitwisards kertoo kahdesta intomielisestä dokumentintekijästä (Ylermi Rajamaa & Antti Vuorenmaa), jotka pääsevät seuraamaan rupuisen pelifirman arkea. Eletään 1990-luvun alkua ja komeroissa nukkuvat työntekijät vääntävät epätoivon vimmalla koodia ja pikseleitä. Palkkaa ei heru, mutta se ei estä suurilla visioilla ja maailmanvalloitussuunnitelmilla raskautettua mielipuolista Ice Hairia (Kari Ketonen) piiskaamasta hermoromahduksen tuolle puolelle poltettuja nuoria yhä uusiin ja entistä onnettomimpiin suorituksiin.

Bitwisards1WEBMeno on päättömän villiä, ideat riemastuttavia ja rasitus käsinkosketeltava. Tätä touhua katsoessa nauruhermot raikaavat ja katsojan ilo on ylimmillään – toisin kuin epätoivon alhossa rypevillä työntekijöillä.

Yhdestätoista noin kuusiminuuttisesta jaksosta koostuva ensimmäinen Bitwisards-kokonaisuus on kaikin puolin laadukasta jälkeä. Aivan oman tvistinsä sarjaan tuovat näyttelijöiden sekaan ympätyt mainiot animaatiopätkät, jotka ovat Miha Rinteen omaa käsialaa. Bitwisardsin dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa puolestaan Jarno Elonen. Sarja on toteutettu Yle Draaman ja Aalto-yliopiston yhteistyönä.

Tätä herkkua ei kannata jättää väliin edes isosta rahasta!

Toni Jerrman

Bitwisards4WEBBonuksena julkaisemme tässä yhteydessä myös Bitwisardsin pohjana toimineen Miha Rinteen Matkailua pelialalla -sarjakuvan arvostelun vuodelta 2013. Albumista on ensi vuonna luvassa uusintapainos, joka tulee sisältämään runsaasti bonusmateriaaleja.

Miha Rinne: Matkailua pelialalla

Miha Rinteen luonnosmaiseen piirrostyyliin toteuttama Matkailua pelialalla (Lehmäoja) on 235-sivuinen sarjakuvajärkäle. Teos valaisee satiirin keinoin peliteollisuuden kehitystä vuosien 1995 ja 2009 välillä.

Kirja perustuu Rinteen omakohtaisiin kokemuksiin, mutta ottaa luonnollisesti vapauksia realistisuuden suhteen. Meno on äimistyttävän päätöntä, vaikka taiteilija huomauttaakin, että kaikkein uskomattomimmat tempaukset eivät ole päätyneet opuksen sivuille – niitä kun ei kukaan uskoisi todeksi.

MatkailuaPelialallaWEBAlbumin kuluessa tutuksi tulevat raivohullut pomot, järjettömät projektit, kahjot työtoverit ja jatkuvalla syötöllä päälle painava stressi sekä rahapula. Logiikkaa koko touhusta ei tunnu löytyvän etsimälläkään.

Mitä paremmin tuntee alan tekijöitä ja tuotoksia, sitä enemmän sarjakuvasta saa irti. Satunnainenkin pelaaja osaa silti tulkita, mihin viittaa vaikkapa Bukkake-firman Myrkky-hotelli -konsepti tai Japanista ponnistava Ninjigoku ja sen pääjohtaja Hirsi Jamasushi.

Sairaan hauska sarjakuva sohii pelialaa pirstaleiksi niin vimmaisella hakkeella, että kerta-annoksena nautittuna siitä syntyy jo ähky. Kokonaisuus olisikin toiminut tehokkaammin useaan albumiin jaksotettuna tai vaihtoehtoisesti noin sata sivua lyhennettynä.

Terapeuttisena ryöpsähdyksenä teos on joka tapauksessa tärkeä dokumentti kotimaisen peliteollisuuden myrskyisästä historiasta. Tai kuten esipuheen kirjaan laatinut Ville Vuorela asian tiivistää: ”Matkailua pelialalla on kuin pelialan oma Spinal Tap.”

Toni Jerrman

Matkailua pelialalla -arvostelu julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Bitwisards5WEB

Sarjakuvat – Apinain Tarzan, osa 2

Tarzan2KansiWEBApinain Tarzan: Kultainen leijona

”Kuka rohkenee tunkeutua wazirien maahan, Tarzanin valtakuntaan, ilman lupaa viidakon valtiaalta?”

Omasta ylemmyydestään vakuuttunut valkoinen villimies tulee ja tappaa, kiitos Apinain Tarzan: Kultainen leijona -albumin (Like). Se jatkaa viime vuonna Oparin aarteet -teoksella alkanutta settiä, joka sisältää Russ Manningin 1960-luvulla piirtämät versiot Edgar Rice Burroughsin romaaneista.

Alkujaan Gold Key -kustantamon lehdissä julkaistut tarinat tiivistävät kunkin kirjan keskeiset tapahtumat alle 50 sarjakuvasivuun. Ratkaisu takaa vauhdikkaan lukukokemuksen, joka tosin oikoo mutkat paikoin turhankin suoriksi. Lopputuloksena on silti aina ihmeen tuntua sykkivää, hienolla taiteella varustettua vetävää viidakkoviihdettä.

Tällä kertaa jokaisen tarinan ytimessä on kadonnut kulttuuri. Kirjan käynnistävä Talttumaton Tarzan alkaa tosin paljon proosallisemmin, kun ensimmäisen maailmansodan kalmanmyrskyt saapuvat Tarzanin asuinsijoille. Englantilaisena lordina apinain kuningas käy tietenkin näyttämässä saksalaissotilaille viidakon armottomat lait. Vaarallisten käänteiden jälkeen päädytään kuitenkin Xujan muurein ympäröityyn salattuun kaupunkiin, jonka oudosti mongertavat suippokorvaiset asukkaat käyttävät leijonia aseenaan.

Tarzan2aWEBKauhea Tarzan -tarinassa ei onneksi enää tuhlata aikaa törttöihin sotatoimiin, vaan mennään suoraan asiaan. Saksalaisten kaappaamaa Jane-vaimoaan etsivä Tarzan törmää jo sarjakuvan ensimmäisessä ruudussa outoon hännälliseen alkuihmiseen. Pian kohdataan myös siniturkkinen soturi, karvainen puoli-ihminen sekä kolmisarvinen dinosaurus. Pal-ul-Donin esihistoriallisessa laaksossa aika on selvästi pysähtynyt Burroughsin vilkkaan mielikuvituksen tantereille – eikä lopputuloksesta voi kuin nauttia.

Kultainen leijona -osiossa palataan jälleen Oparin salaperäiseen valtakuntaan ja ylipapitar La’n seuraan. Kiehtovien kuvioiden tiimellyksessä häärivät myös ahneet valkoiset miehet sekä leijonakeisaria palvovat gorillamaiset bolgani-puolipedot. Kirjan muiden jaksojen tapaan luvassa on liukkaita juonenkäänteitä sekä kiihkeitä taisteluita. Tarzanin johtotähtenä kun loistaa aina herrasmiesmäinen halu pelastaa neitoja pulasta sekä villin luonnon ytimestä kumpuava kiihkeys – päähenkilön suusta useimmiten kaikuva huuto kuuluu ”Tarzan tappaa!”

Tarzan2dWEBTeoksen päättää Tarzan ja pikkuväki -adaptaatio. Se kuljettaa lannevaatesankarin luolanaisten hallitseman alkukantaisen paratiisin kautta piikkipensaiston saartamaan mini-ihmisten maahan. Muurahaiskekojen näköisissä tötteröissä asuva polvenkorkuinen minuniaaniväki on rohkeaa eikä pahemmin rauhasta perusta.

Nykynäkökulmasta se, että Tarzan ihailee urakalla sotaisia pikkupatriootteja, jotka käyttävät vangitsemiaan vihollisia orjatyövoimana, vaikuttaa poliittisesti aikamoisen epäkorrektilta. Samaa linjaa jatkaa viidakon valtiaan opetus miehuuden myötäsyntyisestä paremmuudesta: ”Odotas, kun joku naaras ensi kerran uhmaa sinua. Hän kokee elämänsä yllätyksen!”

Kajahtaneista asenteistaan huolimatta Apinain Tarzan: Kultainen leijona tarjoilee nostalgista nautintoa ajalta, jolloin perinteinen seikkailusarjakuva oli vielä voimissaan. Menevän kerronnan kruunaa Manningin dynaamisuutta korostava selkeä piirros, jonka viehkeää viivaa on pakko ihailla.

Tarzan2bWEBKirjan ulkoinen ilme pyrkii jäljittelemään vanhojen suomalaisten Tarzan-lehtien tunnelmaa ja onnistuu tässä useimmiten mainiosti. Paikoin jälki on kuitenkin turhan haaleaa ja mustat pinnat häiritsevän harmaita.

Ei muuten kannata uskoa esipuheen väitettä, jonka mukaan tämän albumin myötä lähes kaikki Manningin piirtämät Tarzan-sarjakuvat olisivat nyt koossa. Mikään kun ei voisi olla kauempana totuudesta, sillä taiteilijan parhaat Tarzan-tarinat syntyivät vasta Gold Key -lehtien Burroughs-mukaelmien jälkeen. Osaan niistä voi tutustua Liken 2000-luvun vaihteen tienoilla julkaisemien Tarzan Sunnuntaisarjat -teosten kautta tai metsästämällä divareista käsiinsä parhaita 1970- ja 1980-lukujen Tarzan-albumeita.

”Kuten aina, herruuden tunne on viidakon valtiaalle elämän suola ja sokeri…”

Toni Jerrman

Tarzan2cWEB

Kirjat – Lauren Beukes: Zoo City – Eläinten valtakunta

BeukesZooCityKansiWEBLauren Beukes
Zoo City – Eläinten valtakunta
Zoo City
Suom. Tytti Viinikainen. Aula & co

”Zoo City on romaani siitä, kuinka päästä tasapainoon omien kauheiden tekojemme kanssa. Kuinka isiemme synnit siirtyvät uudelle sukupolvelle ja kuinka ne purskahtavat esiin pimeydestä ja syövät nuoret elävältä.”

Eteläafrikkalainen kirjailijatähti Lauren Beukes rantautui Suomeen rytinällä vuonna 2013. Silloin ilmestyi niin Tähtivaeltajan laaja Beukes-kattaus kuin suomennos sanavelhon kansainvälisestä läpimurtotrilleristä Säkenöivät tytöt. Jo tuolloin toivottiin, että myös Beukesin paras teos, Arthur C. Clarke -palkittu Zoo City -romaani näkisi pian päivänvalon pohjolan perukoilla. Kolme vuotta tätä ihmettä saatiin odottaa, mutta nyt eläinten valtakunta vyöryy vihdoin Suomeen. Kiitos Aula & co!

Zoo Cityn tapahtumat sijoittuvat apartheid-ajan jälkeiseen Etelä-Afrikkaan, Johannesburgin suurkaupunkiin. Kirjan maailma ei ole kuitenkaan aivan samanlainen kuin meidän tuntemamme. Osa ihmisistä on saanut seurakseen eräänlaisen fyysisen henkieläimen. Sellainen materialisoituu tyhjästä niiden yksilöiden kumppaneiksi, jotka tekevät vakavan rikoksen. Ilmiölle on etsitty sekä tieteellistä että uskonnollista selitystä, mutta lopullista vastausta ei ole keksitty.

Kuten arvata saattaa, ”eläimellisiä” ei katsota hyvällä silmällä, ja joissain maissa he joutuvat ankaran vainon kohteiksi. Vanhat synnit paljastavasta seuralaisesta ei kuitenkaan pääse eroon. Ja jos henkieläin syystä tai toisesta kuolee, vie Pohjavirraksi kutsuttu tumma pyörre myös sen ihmisparin mukanaan.

Eläinkumppanista on silti myös hyötyä, sille se suo kantajalleen maagisia ominaisuuksia. Ne vaihtelevat ihmisestä toiseen. Yksi saa kyvyn tehdä lemmentaikoja, toisesta tulee ilmiömäinen hakkeri. Romaanin päähenkilöllä, laiskiaiskumppanin kera kulkevalla Zinzi Decemberillä, on yli-inhimillinen taito löytää kadonneita asioita.

Zinzillä on takanaan rankka nuoruus huumeiden parissa sekä näyttävä ura toimittajana. Hänen entinen elämänsä katkesi veljen väkivaltaiseen kuolemaan. Nyt hän asuu eläimellisten kansoittamassa slummissa, jonne edes poliisit eivät uskaltaudu. Zoo Cityssä asunnot ovat rähjäisiä ja valtaa pitävät keskenään taistelevat rikollisjengit. Prostituutio, huumekauppa ja aseiden pauke ovat arkea.

Zinzi hankkii nihkeän elantonsa etsimällä ihmisten hukkaamia pikkuesineitä. Lyhentääkseen velkaansa paikallisella mafialle hän laatii nigerialaiskirjeiden tyyppisiä nettiviestejä, joilla rikolliset huijaavat rahat hyväuskoisilta hölmöiltä. Hänen poikaystävänsä on Kongon verisistä taisteluista juuri ja juuri hengissä selvinnyt pakolainen.

Zinzi päätyy ojasta allikkoon, kun vaikutusvaltainen musiikkituottaja Odi Huron palkkaa hänet etsimään omille teilleen lähtenyttä teinitähteä. 15-vuotias tyttö on kadonnut uuden hittilevyn julkistuksen kynnyksellä. Tästä käynnistyy matka, joka vie Zinzin niin trendikkäisiin yökerhoihin, Johannesburgin viemäreihin kuin perinteisen afrikkalaisen magian äärelle.

Perustarinaltaan Zoo City on suhteellisen perinteinen dekkari, jossa metsästetään vihjeitä ja etsitään johtolankoja. Kirjan huolella laaditut fantastiset kulissit, joihin on upotettu runsaasti aitoja eteläafrikkalaisia yksityiskohtia, nostavat sen kuitenkin hartianmitan kilpakumppaneitaan kiehtovammaksi. Beukesin taito maailmankuvan rakentajana on ilmiömäinen.

Kirjailija hallitsee myös persoonallisten henkilöhahmojen luomisen. Heitä Zoo Cityssä riittää henkieläimistä kovan luokan rikollisiin ja teinipoppareista laitapuolen kulkijoihin. Ihmiskuvausta tukee mainio dialogi – erityisen hyvin toimii kyynisesti ympäristöönsä suhtautuvan Zinzin ironinen naljailu.

Kaiken muun ohessa romaanissa kiinnitetään huomiota Etelä-Afrikan pakolaistilanteeseen, sosiaalisiin ongelmiin, muukalaisvihaan ja mannerta repiviin aseellisiin konflikteihin. Sovituksen etsimiseen. Sekä tietenkin musiikkiteollisuuden hämmentäviin lainalaisuuksiin.

Zoo City – Eläinten valtakunta on hieno teos, johon kannattaa tarttua. Kirjan vetäväksi kirjoitetun pinnan alla sykkii vakavia teemoja, jotka vain lisäävät lukunautintoa.

Seuraavaksi olisi hienoa saada suomeksi Beukesin kyberpunk-henkinen esikoisromaani Moxyland. Se svengaa kuin mangusti käärmejahdissa.

Toni Jerrman