TV-sarja – Bitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta

Bitwisards2WEBBitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta

Huh hah hei, ja lamaviinaa pullo! Nyt kannattaa pitää kiirettä, sillä Miha Rinteen kulttisarjakuvaan perustuva Bitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta -televisiosarja on katsottavissa Yle Areenassa enää viikon ajan. Kyseessä on hulvattoman hauska ja hyvin tehty psykokomedia Suomen peliteollisuuden kähmäisistä alkuajoista.

Bitwisards kertoo kahdesta intomielisestä dokumentintekijästä (Ylermi Rajamaa & Antti Vuorenmaa), jotka pääsevät seuraamaan rupuisen pelifirman arkea. Eletään 1990-luvun alkua ja komeroissa nukkuvat työntekijät vääntävät epätoivon vimmalla koodia ja pikseleitä. Palkkaa ei heru, mutta se ei estä suurilla visioilla ja maailmanvalloitussuunnitelmilla raskautettua mielipuolista Ice Hairia (Kari Ketonen) piiskaamasta hermoromahduksen tuolle puolelle poltettuja nuoria yhä uusiin ja entistä onnettomimpiin suorituksiin.

Bitwisards1WEBMeno on päättömän villiä, ideat riemastuttavia ja rasitus käsinkosketeltava. Tätä touhua katsoessa nauruhermot raikaavat ja katsojan ilo on ylimmillään – toisin kuin epätoivon alhossa rypevillä työntekijöillä.

Yhdestätoista noin kuusiminuuttisesta jaksosta koostuva ensimmäinen Bitwisards-kokonaisuus on kaikin puolin laadukasta jälkeä. Aivan oman tvistinsä sarjaan tuovat näyttelijöiden sekaan ympätyt mainiot animaatiopätkät, jotka ovat Miha Rinteen omaa käsialaa. Bitwisardsin dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa puolestaan Jarno Elonen. Sarja on toteutettu Yle Draaman ja Aalto-yliopiston yhteistyönä.

Tätä herkkua ei kannata jättää väliin edes isosta rahasta!

Toni Jerrman

Bitwisards4WEBBonuksena julkaisemme tässä yhteydessä myös Bitwisardsin pohjana toimineen Miha Rinteen Matkailua pelialalla -sarjakuvan arvostelun vuodelta 2013. Albumista on ensi vuonna luvassa uusintapainos, joka tulee sisältämään runsaasti bonusmateriaaleja.

Miha Rinne: Matkailua pelialalla

Miha Rinteen luonnosmaiseen piirrostyyliin toteuttama Matkailua pelialalla (Lehmäoja) on 235-sivuinen sarjakuvajärkäle. Teos valaisee satiirin keinoin peliteollisuuden kehitystä vuosien 1995 ja 2009 välillä.

Kirja perustuu Rinteen omakohtaisiin kokemuksiin, mutta ottaa luonnollisesti vapauksia realistisuuden suhteen. Meno on äimistyttävän päätöntä, vaikka taiteilija huomauttaakin, että kaikkein uskomattomimmat tempaukset eivät ole päätyneet opuksen sivuille – niitä kun ei kukaan uskoisi todeksi.

MatkailuaPelialallaWEBAlbumin kuluessa tutuksi tulevat raivohullut pomot, järjettömät projektit, kahjot työtoverit ja jatkuvalla syötöllä päälle painava stressi sekä rahapula. Logiikkaa koko touhusta ei tunnu löytyvän etsimälläkään.

Mitä paremmin tuntee alan tekijöitä ja tuotoksia, sitä enemmän sarjakuvasta saa irti. Satunnainenkin pelaaja osaa silti tulkita, mihin viittaa vaikkapa Bukkake-firman Myrkky-hotelli -konsepti tai Japanista ponnistava Ninjigoku ja sen pääjohtaja Hirsi Jamasushi.

Sairaan hauska sarjakuva sohii pelialaa pirstaleiksi niin vimmaisella hakkeella, että kerta-annoksena nautittuna siitä syntyy jo ähky. Kokonaisuus olisikin toiminut tehokkaammin useaan albumiin jaksotettuna tai vaihtoehtoisesti noin sata sivua lyhennettynä.

Terapeuttisena ryöpsähdyksenä teos on joka tapauksessa tärkeä dokumentti kotimaisen peliteollisuuden myrskyisästä historiasta. Tai kuten esipuheen kirjaan laatinut Ville Vuorela asian tiivistää: ”Matkailua pelialalla on kuin pelialan oma Spinal Tap.”

Toni Jerrman

Matkailua pelialalla -arvostelu julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Bitwisards5WEB

Sarjakuvat – Apinain Tarzan, osa 2

Tarzan2KansiWEBApinain Tarzan: Kultainen leijona

”Kuka rohkenee tunkeutua wazirien maahan, Tarzanin valtakuntaan, ilman lupaa viidakon valtiaalta?”

Omasta ylemmyydestään vakuuttunut valkoinen villimies tulee ja tappaa, kiitos Apinain Tarzan: Kultainen leijona -albumin (Like). Se jatkaa viime vuonna Oparin aarteet -teoksella alkanutta settiä, joka sisältää Russ Manningin 1960-luvulla piirtämät versiot Edgar Rice Burroughsin romaaneista.

Alkujaan Gold Key -kustantamon lehdissä julkaistut tarinat tiivistävät kunkin kirjan keskeiset tapahtumat alle 50 sarjakuvasivuun. Ratkaisu takaa vauhdikkaan lukukokemuksen, joka tosin oikoo mutkat paikoin turhankin suoriksi. Lopputuloksena on silti aina ihmeen tuntua sykkivää, hienolla taiteella varustettua vetävää viidakkoviihdettä.

Tällä kertaa jokaisen tarinan ytimessä on kadonnut kulttuuri. Kirjan käynnistävä Talttumaton Tarzan alkaa tosin paljon proosallisemmin, kun ensimmäisen maailmansodan kalmanmyrskyt saapuvat Tarzanin asuinsijoille. Englantilaisena lordina apinain kuningas käy tietenkin näyttämässä saksalaissotilaille viidakon armottomat lait. Vaarallisten käänteiden jälkeen päädytään kuitenkin Xujan muurein ympäröityyn salattuun kaupunkiin, jonka oudosti mongertavat suippokorvaiset asukkaat käyttävät leijonia aseenaan.

Tarzan2aWEBKauhea Tarzan -tarinassa ei onneksi enää tuhlata aikaa törttöihin sotatoimiin, vaan mennään suoraan asiaan. Saksalaisten kaappaamaa Jane-vaimoaan etsivä Tarzan törmää jo sarjakuvan ensimmäisessä ruudussa outoon hännälliseen alkuihmiseen. Pian kohdataan myös siniturkkinen soturi, karvainen puoli-ihminen sekä kolmisarvinen dinosaurus. Pal-ul-Donin esihistoriallisessa laaksossa aika on selvästi pysähtynyt Burroughsin vilkkaan mielikuvituksen tantereille – eikä lopputuloksesta voi kuin nauttia.

Kultainen leijona -osiossa palataan jälleen Oparin salaperäiseen valtakuntaan ja ylipapitar La’n seuraan. Kiehtovien kuvioiden tiimellyksessä häärivät myös ahneet valkoiset miehet sekä leijonakeisaria palvovat gorillamaiset bolgani-puolipedot. Kirjan muiden jaksojen tapaan luvassa on liukkaita juonenkäänteitä sekä kiihkeitä taisteluita. Tarzanin johtotähtenä kun loistaa aina herrasmiesmäinen halu pelastaa neitoja pulasta sekä villin luonnon ytimestä kumpuava kiihkeys – päähenkilön suusta useimmiten kaikuva huuto kuuluu ”Tarzan tappaa!”

Tarzan2dWEBTeoksen päättää Tarzan ja pikkuväki -adaptaatio. Se kuljettaa lannevaatesankarin luolanaisten hallitseman alkukantaisen paratiisin kautta piikkipensaiston saartamaan mini-ihmisten maahan. Muurahaiskekojen näköisissä tötteröissä asuva polvenkorkuinen minuniaaniväki on rohkeaa eikä pahemmin rauhasta perusta.

Nykynäkökulmasta se, että Tarzan ihailee urakalla sotaisia pikkupatriootteja, jotka käyttävät vangitsemiaan vihollisia orjatyövoimana, vaikuttaa poliittisesti aikamoisen epäkorrektilta. Samaa linjaa jatkaa viidakon valtiaan opetus miehuuden myötäsyntyisestä paremmuudesta: ”Odotas, kun joku naaras ensi kerran uhmaa sinua. Hän kokee elämänsä yllätyksen!”

Kajahtaneista asenteistaan huolimatta Apinain Tarzan: Kultainen leijona tarjoilee nostalgista nautintoa ajalta, jolloin perinteinen seikkailusarjakuva oli vielä voimissaan. Menevän kerronnan kruunaa Manningin dynaamisuutta korostava selkeä piirros, jonka viehkeää viivaa on pakko ihailla.

Tarzan2bWEBKirjan ulkoinen ilme pyrkii jäljittelemään vanhojen suomalaisten Tarzan-lehtien tunnelmaa ja onnistuu tässä useimmiten mainiosti. Paikoin jälki on kuitenkin turhan haaleaa ja mustat pinnat häiritsevän harmaita.

Ei muuten kannata uskoa esipuheen väitettä, jonka mukaan tämän albumin myötä lähes kaikki Manningin piirtämät Tarzan-sarjakuvat olisivat nyt koossa. Mikään kun ei voisi olla kauempana totuudesta, sillä taiteilijan parhaat Tarzan-tarinat syntyivät vasta Gold Key -lehtien Burroughs-mukaelmien jälkeen. Osaan niistä voi tutustua Liken 2000-luvun vaihteen tienoilla julkaisemien Tarzan Sunnuntaisarjat -teosten kautta tai metsästämällä divareista käsiinsä parhaita 1970- ja 1980-lukujen Tarzan-albumeita.

”Kuten aina, herruuden tunne on viidakon valtiaalle elämän suola ja sokeri…”

Toni Jerrman

Tarzan2cWEB

Kirjat – Lauren Beukes: Zoo City – Eläinten valtakunta

BeukesZooCityKansiWEBLauren Beukes
Zoo City – Eläinten valtakunta
Zoo City
Suom. Tytti Viinikainen. Aula & co

”Zoo City on romaani siitä, kuinka päästä tasapainoon omien kauheiden tekojemme kanssa. Kuinka isiemme synnit siirtyvät uudelle sukupolvelle ja kuinka ne purskahtavat esiin pimeydestä ja syövät nuoret elävältä.”

Eteläafrikkalainen kirjailijatähti Lauren Beukes rantautui Suomeen rytinällä vuonna 2013. Silloin ilmestyi niin Tähtivaeltajan laaja Beukes-kattaus kuin suomennos sanavelhon kansainvälisestä läpimurtotrilleristä Säkenöivät tytöt. Jo tuolloin toivottiin, että myös Beukesin paras teos, Arthur C. Clarke -palkittu Zoo City -romaani näkisi pian päivänvalon pohjolan perukoilla. Kolme vuotta tätä ihmettä saatiin odottaa, mutta nyt eläinten valtakunta vyöryy vihdoin Suomeen. Kiitos Aula & co!

Zoo Cityn tapahtumat sijoittuvat apartheid-ajan jälkeiseen Etelä-Afrikkaan, Johannesburgin suurkaupunkiin. Kirjan maailma ei ole kuitenkaan aivan samanlainen kuin meidän tuntemamme. Osa ihmisistä on saanut seurakseen eräänlaisen fyysisen henkieläimen. Sellainen materialisoituu tyhjästä niiden yksilöiden kumppaneiksi, jotka tekevät vakavan rikoksen. Ilmiölle on etsitty sekä tieteellistä että uskonnollista selitystä, mutta lopullista vastausta ei ole keksitty.

Kuten arvata saattaa, ”eläimellisiä” ei katsota hyvällä silmällä, ja joissain maissa he joutuvat ankaran vainon kohteiksi. Vanhat synnit paljastavasta seuralaisesta ei kuitenkaan pääse eroon. Ja jos henkieläin syystä tai toisesta kuolee, vie Pohjavirraksi kutsuttu tumma pyörre myös sen ihmisparin mukanaan.

Eläinkumppanista on silti myös hyötyä, sille se suo kantajalleen maagisia ominaisuuksia. Ne vaihtelevat ihmisestä toiseen. Yksi saa kyvyn tehdä lemmentaikoja, toisesta tulee ilmiömäinen hakkeri. Romaanin päähenkilöllä, laiskiaiskumppanin kera kulkevalla Zinzi Decemberillä, on yli-inhimillinen taito löytää kadonneita asioita.

Zinzillä on takanaan rankka nuoruus huumeiden parissa sekä näyttävä ura toimittajana. Hänen entinen elämänsä katkesi veljen väkivaltaiseen kuolemaan. Nyt hän asuu eläimellisten kansoittamassa slummissa, jonne edes poliisit eivät uskaltaudu. Zoo Cityssä asunnot ovat rähjäisiä ja valtaa pitävät keskenään taistelevat rikollisjengit. Prostituutio, huumekauppa ja aseiden pauke ovat arkea.

Zinzi hankkii nihkeän elantonsa etsimällä ihmisten hukkaamia pikkuesineitä. Lyhentääkseen velkaansa paikallisella mafialle hän laatii nigerialaiskirjeiden tyyppisiä nettiviestejä, joilla rikolliset huijaavat rahat hyväuskoisilta hölmöiltä. Hänen poikaystävänsä on Kongon verisistä taisteluista juuri ja juuri hengissä selvinnyt pakolainen.

Zinzi päätyy ojasta allikkoon, kun vaikutusvaltainen musiikkituottaja Odi Huron palkkaa hänet etsimään omille teilleen lähtenyttä teinitähteä. 15-vuotias tyttö on kadonnut uuden hittilevyn julkistuksen kynnyksellä. Tästä käynnistyy matka, joka vie Zinzin niin trendikkäisiin yökerhoihin, Johannesburgin viemäreihin kuin perinteisen afrikkalaisen magian äärelle.

Perustarinaltaan Zoo City on suhteellisen perinteinen dekkari, jossa metsästetään vihjeitä ja etsitään johtolankoja. Kirjan huolella laaditut fantastiset kulissit, joihin on upotettu runsaasti aitoja eteläafrikkalaisia yksityiskohtia, nostavat sen kuitenkin hartianmitan kilpakumppaneitaan kiehtovammaksi. Beukesin taito maailmankuvan rakentajana on ilmiömäinen.

Kirjailija hallitsee myös persoonallisten henkilöhahmojen luomisen. Heitä Zoo Cityssä riittää henkieläimistä kovan luokan rikollisiin ja teinipoppareista laitapuolen kulkijoihin. Ihmiskuvausta tukee mainio dialogi – erityisen hyvin toimii kyynisesti ympäristöönsä suhtautuvan Zinzin ironinen naljailu.

Kaiken muun ohessa romaanissa kiinnitetään huomiota Etelä-Afrikan pakolaistilanteeseen, sosiaalisiin ongelmiin, muukalaisvihaan ja mannerta repiviin aseellisiin konflikteihin. Sovituksen etsimiseen. Sekä tietenkin musiikkiteollisuuden hämmentäviin lainalaisuuksiin.

Zoo City – Eläinten valtakunta on hieno teos, johon kannattaa tarttua. Kirjan vetäväksi kirjoitetun pinnan alla sykkii vakavia teemoja, jotka vain lisäävät lukunautintoa.

Seuraavaksi olisi hienoa saada suomeksi Beukesin kyberpunk-henkinen esikoisromaani Moxyland. Se svengaa kuin mangusti käärmejahdissa.

Toni Jerrman

Elokuvat – Suicide Squad

SuicideSquadJulisteWEBSuicide Squad

David Ayerin ohjaama ja käsikirjoittama Suicide Squad on DC:n vastine Marvelin suosituille Deadpool ja Guardians of the Galaxy -elokuville. Kaikissa kolmessa leffassa on tajuttu, että hurttia huumoria laukovat rämäpäiset räveltäjät tarjoavat paljon antoisamman valkokangaskokemuksen kuin pulivarinpuhtoiset tai totista superangstia vääntävät trikoosankarit.

Joistain erinomaisista hahmoista ja muutamista mainioista kohtauksista huolimatta Ayer ei osaa tykittää kokonaisuuttaan maaliin.

Pahiksista kootun supertiimin edesottamuksista kertova elokuva käynnistyy sirpaleisilla mutta silti rokkaavilla hahmoesittelyillä. Niiden kautta tutustutaan mm. ihastuttavan mielipuoliseen Harley Quinniin (Margot Robbie), aidosti traagiseen Diabloon (Jay Hernandez), tyttärensä perään nyyhkivään Deadshottiin (Will Smith) sekä Jared Leton omaehtoisella tyylillä tulkitsemaan Jokeriin.

SuicideSquad1WEBHallituksen timmi mimmi Amanda Walker (Viola Davis) kasaa siis väkisin kokoon ryhmää, joka voisi vastata Teräsmiehen kaltaisten yli-ihmisten synnyttämiin uhkakuviin. Elokuvan toimivuuden kannalta liiankin suureksi paisuvaan iskujoukkoon napataan vielä viemäreissä viihtyvä Killer Croc (Adewale Akinnuoye-Agbaje), goottiseksikäs noitaneito Enchantress (Cara Delevingne) sekä täysin unohdettaviksi seinäperunoiksi jäävät Boomerang, Katana ja Slipknot.

Koska moinen määrä pukuhemmoja ei yhteen elokuvaan tietenkään riitä, tekevät myös Batman ja Flash elokuvassa cameo-esiintymisen. Sitten ovat vielä ne normi-ihmishahmot, kuten vinkeän nilja vanginvartija sekä Enchantressin alter egoon, söpöön June Mooneen ihastuva platku upseeri Rick Flag.

SuicideSquad2WEBElokuvan parasta antia ovat kybällä toimivat Harley Quinn ja Jokeri. Robbie ja Leto saavat hahmoista irti nerokasta hulluutta sekä yhdessä että erikseen. Filmin edetessä Jokerin rooli kuitenkin kapenee lähes olemattomiin, vaikka juuri tähän parivaljakkoon olisi kannattanut panostaa – sen sijaan, että aikaa tuhlataan turhiin sivuhenkilöihin ja täysin geneerisiin armeijaräiskintäkohtauksiin.

Ongelmia aiheuttaa myös juonikuvio, jota käytännössä ei ole. Pitkien alkuesittelyjen jälkeen tiimi vain lähetetään kaupungille päihittämään latteaa ylimaallista uhkaa. Sitten ammutaan, tapellaan ja veivataan tyhjänpanttina eestaas. Voihan ruijanpallas, minkä pilasitte!

SuicideSquad3WEBLähes epätoivoiselta vaikuttaa tekijäkaartin ratkaisu tunkea joka väliin katsojia kosiskelevia musiikkipätkiä. Vaikka rock-klassikoiden kierrätys toimi Guardians of the Galaxyssa, se ei tarkoita, että tempun sieluton kopiointi olisi suorin tie onnelaan.

Elokuvan velmuimmissa yksilöissä on niin paljon hyvää, että Suicide Squadia haluaisi rakastaa. Hukkaan heitetyt mahdollisuudet ja tarinan turhanpäiväisyys vain tekevät siitä kovin vaikeaa.

Toni Jerrman

SuicideSquad4WEB

Elokuvat – Star Trek Beyond

StarTrekBeyondJulisteWEBStar Trek Beyond

Justin ”Fast & Furious” Linin ohjaama Star Trek Beyond heittää lopullisesti romukoppaan Gene Roddenberryn ajatukset tieteissarjasta, joka nojaa toiminnallisuuden sijasta älyyn, inhimillisyyteen ja eettisiin pohdintoihin. Pitkiin ja sekaviin taistelukohtauksiin luottava uutuusleffa tuo tähtirekeilyn sijasta mieleen lähinnä Michael Bayn Transformers-rainat.

Ihan alussa on toivetta paremmasta. Tilaa annetaan rauhallisille hetkille, joiden aikana elämänsä tarkoituksen kanssa eksyksissä oleva kapteeni Kirk (Chris Pine) pohtii uransa jatkoa. Ilo jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, eikä henkilöhahmoihin jatkossa pahemmin enää panosteta. Tämä on sääli, sillä elokuvan parhaita hetkiä ovat ne lyhyet vilaukset, joissa Enterprisen miehistön persoonallisuudet ja luonteenpiirteet pääsevät kunnolla esiin – näitä tyyppejä me olemme rakastaneet jo vuosikymmenet ja juuri he ovat yksi keskeisistä syistä sarjan pitkään jatkuneeseen suosioon. Se, että kaksituntisesta elokuvasta uhrataan hahmoilla nautiskeluun vain joitain minuutteja, on käsittämätön ratkaisu.

StarTrekBeyond3WEBKliseitä ja loogisia sudenkuoppia tulvivassa juonessa Enterprise houkutellaan tiheän tähtisumun tuolla puolen sijaitsevalle planeetalle. Siellä heidän kimppuunsa käy kymmenientuhansien pienten herhiläisalusten muodostama tuhoisa parvi. Sitä johtaa pahuutta kaikin mahdollisimman tavanomaisin tavoin huokuva Krall (Idris Elba). Hän vannoo taistelujen karaisevan voiman nimiin ja aikoo tuhota rauhaa ja yhtenäisyyttä korostavan Yhdistyneiden planeettojen liiton. Tavoitteensa edesauttamiseksi hän halajaa käsiinsä Enterprisella olevaa muinaisasetta.

Massiivisen taistelukohtauksen jälkeen sankarikööri päätyy vaeltelemaan kiviselle planeetalle toisiaan etsien. Siellä he kohtaavat myös elokuvan mielenkiintoisimman luomuksen, ihan hatusta kehittyneet taistelu- ja teknologiataitonsa vetäisseen Jaylahin (Sofia Boutella). Mustavalkoisine naamameikkeineen ja kahden käden kepukoineen hän näyttää karanneen jonkin uudehkon Star Wars -leffan kuvauksista.

StarTrekBeyond1WEBSitten tietysti tapellaan, räiskitään ja yritetään epätoivoisesti pysäyttää Krall, joka ensi töikseen suuntaa kohti scifististä Yorktownin avaruusasemaa.

Elokuvan seitinohut juonikuvio ei ole järjellä pilattu. Tarinan älyttömyyksiä voisi luetella sivukaupalla, mutta se lienee ajan ja energian tuhlausta – käsikirjoituksen ainoa tarkoitus kun on luoda tilaisuuksia suuren luokan efektitaisteluille. Jopa tässä kontekstissa ratkaisu, jolla herhiläislaumaa vastaan lopulta käydään, on silti mieltäjärkyttävän typerä.

Uuden näyttelijäkaartin ympärille rakennettu Trek-elokuvasarja käynnistyi ihan kelvollisesti päähenkilöiden esittelyyn keskittyvällä ykkösosalla (ks. Tähtivaeltaja 2/09), mutta jo Star Trek Into Darkness (ks. TV 2/13) veti pahasti peppumäkeä. Star Trek Beyond vain jatkaa tätä jyrkästi alaspäin kiertyvää syöksyä.

Toni Jerrman

StarTrekBeyond2WEB

Tiedote –Minna Jerrman: Kimallekansa – Elämänä burleski -valokuvanäyttely

Kimallekansa-juliste

Minna Jerrman: Kimallekansa – Elämänä burleski -valokuvanäyttely

Myönnettäköön heti kärkeen, että tällä postauksella on hyvin vähän – jos laisinkaan – tekemistä scifin tai fantasian kanssa. Silti lienee aiheellista tiedottaa näin bloginkin puolella, että Tähtivaeltaja-lehden pitkäaikaisen toimitussihteerin, Minna Jerrmanin, burleskiaiheinen valokuvanäyttely on nyt nähtävillä Helsingin Kaapelitehtaalla, Jukka Male Museossa (näyttely auki 6.7.–26.8., vapaa pääsy).

Kimallekansa – Elämänä burleski -näyttely kurkistaa burleskitaiteilijoiden elämään estradeilla ja kulissien takana. Valokuvanäyttelyssä esitellään kolmen burleskitaiteilijan, Bettie Blackheartin, Pepper Sparklesin ja Sir Willy Waterlilyn, arkea ja esityksiä. Sekä muiden kotimaisten ja kansainvälisten burleskitähtien vauhdikkaita ohjelmanumeroita Helsingin lavoilla.

Linkki näyttelyn esittelyyn

Linkki Minnan muihin burleskiaiheisiin kuviin

Kamera-lehden videohaastattelu näyttelyn avajaisista

Kirjat – Glen Cook: Varjot pitenevät

GlenCookVarjotPitenevatWEBGlen Cook
Varjot pitenevät
Shadows Linger
Suom. Markus Harju. Vaskikirjat

Varjot pitenevät on toinen osa Glen Cookin 1980-luvulta kotoisin olevaa Musta komppania -sarjaa. Tarjolla on kovaksikeitettyä fantasiaa rujon palkkasoturijoukon edesottamuksista.

Mustalla komppanialla on vuosisataiset perinteet ja syvälle miesten selkärankaan iskostuneet toimintatavat. Komppania on heille isä, äiti ja perhe, tappaminen toinen luonto. Taistojen tiimellyksessä armolla tai moraalikysymyksillä ei ole sijaa. Komppania ei myöskään valitse sodissa puoltaan vaan työskentelee uskollisesti sille taholle, joka heidän palkkansa sattuu maksamaan.

Romaanin käynnistyessä Musta komppania on toiminut jo vuosia omaa imperiumiaan rakentavan velhokeisarinna Ladyn käsikassarana. Kapinapesäkkeitä on tukahdutettu ja valtakunnan rajoja levitetty. Vähitellen mukaan on kuitenkin hiipinyt väsymys ja epäily. Ikiaikaista vakaumusta nakertaa tunne, ettei koko elämän tuhlaaminen pimeyden voimien hyväksi välttämättä ole se ainoa oikea tie.

Komppanian uusin tehtävä vie heidät kauas pohjoiseen, Katajan köyhään rannikkokaupunkiin. Siellä on sikiämässä jokin Ladyakin voimallisempi pahuus, groteski musta linna, joka kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän ruumiita sen kitaan syötetään. Katajassa palkkasoturien etujoukko kohtaa myös vanhan taistelutoverinsa, Korpin, jäljet. Tämän kantamat salaisuudet saattavat syöstä koko Komppanian perikatoon.

Romaanin kertojana toimii jälleen Komppanian aikakirjoja pitävä Puoskari. Hänen ohessaan tarinan keskiöön nousee Katajan nuhjuisissa slummeissa krouvia pyörittävä Shed. Shed on itsesäälissä rypevä opportunistinen pelkuri, jonka velat ylittävät moninkertaisesti hänen tulonsa. Koronkiskurien puristuksessa hän päätyy anteeksiantamattomiin tekoihin.

Lukuisista heikkouksistaan huolimatta Shed ei ole yksioikoinen hahmo. Kaiken niljakkuuden alla sykkii yhä omatunto sekä hetkittäin orastava tarve tehdä hyvää.

Juuri kirjan päähenkilöiden aidolle maistuva harmaus onkin yksi Cookin tarinan vetovoimista. Harvaa kirjailijan luomaa hahmoa voi juntata mustavalkoakselin ääripäihin, koska jokaisessa heistä piilee mahdollisten valintojen koko kirjo. Mikä luonteenpiirre nousee vahvimmin esiin, juontaa useimmiten juurensa elämäntilanteeseen, jossa he kulloinkin kärvistelevät.

Toinen Cookin oivalluksista on kuvata hirmuhallitsijoiden keskinäistä kädenvääntöä tavallisten rivisotilaiden näkökulmasta. Miehet vain marssivat minne käsketään, eikä heillä ole mitään sanomista taisteluiden päämääristä tai suurista strategisista linjoista. He tarpovat mudassa ja liejussa samaan aikaan, kun velhot käyvät heidän päidensä yllä silmitöntä tuhoa kylväviä, käsittämättömiksi jääviä maagisia otteluita.

Lepsun alun jälkeen Varjot pitenevät -romaani laukkaa eteenpäin kiitettävän kiivasta tahtia ja tarjoilee useampiakin tarinallisia yllätyskäänteitä. Cook ei ole kielellinen virtuoosi, mutta hänen hienouksista riisuttu ilmaisunsa istuu tykittävän toimintasisällön ja romuluisen ihmiskuvauksen ristisiitokseen.

Musta komppania -sarja on vetävää nannaa synkänpuoleista maailmankuvaa edustavan fantasian ystäville.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/16.